Kurkistus minikokoiseen maailmanloppuun

Siviilielämäni on pitänyt sisällään kaikenlaista jännitystä (mm. oman pikku toukkasen kuoriutuminen), joten blogin päivittäminen on hiukan jäänyt. Tässä sitä nyt kuitenkin tulee: post-apokalyptinen nukkekotiprojektini Villa Dystopia.

 
 Kyse on kokonaista kuusi euroa maksaneesta (lundby?)kirpputorilöydöstä, jossa oli ostohetkellä melkoisesti elämän jälkiä. Sekä ulko-että sisäseiniä ynnä lattioita oli kohennettu ronskiein ottein vahaliidulla ja paikoitellen puussakin voi havaita halkeamia. Pikku ystäväni taikasieni (os. ihmesieni) kuitenkin osoittautui huomattavaksi avuksi ja lähes kaikki ylimääräinen väri lähtikin tarmokkaalla pyyhkimisellä.

Tarkoitukseni ei ollut nimenomaisesti etsiä maailmanlopun kokenutta pikkukotia, mutta sellaisen löydettyäni en voinut vastustaa mahtavaa tilaisuutta. Ihan tarpeeksi rappiota ja tuhoa makuuni ei kuitenkaan valmiiksi ollut, joten päätin tärvellä itsekin hiukan lisää. Monienkin äärimmäistä tuhoa ilmentävien pelien, kirjojen ja elokuvien fanina valitsin talon lähtökohdaksi sen alkuperäisen ulkoasun kanssa mahtavalla tavalla pariutuvan Fallout-pelisarjan: ydintuhoa n. 50-60 -luvun maisemissa, säteilyhirviöillä, plasma-aseilla ja hulvattoman mustalla huumorilla höystettynä.

 Entisenä maalaistyttönä huomasin toki, ettei takanedustaa ollut asianmukaisesti suojattu: ensi töikseni asensinkin tyylikkään "kivetyksen" remonttilikkeestä kauniisti pyydetystä lattiamateriaalien esittelykansiosta. Reunuksen remonttireiskailin kultamaalilla lähmäistyistä puutikuista. Haaveissa on parannella tulisijaa myöhemmin lisää hiilillä ja mahdollisesti myös ex-asukkaan hiiltyneillä jäännöksillä.

Ihanaa maailmanlopun tuntua lisäämään "paikkasin seinästä reiän" jäätelötikun pätkällä ja tarkoitusta varten säästämilläni paloilla Keskisuomalainen-lehden mainoskassin mukavanhoilla palasilla. Samassa hengessä olen suunnitellut myös olohuoneen ikkunan umpeenlaudoitusta. Ah  tätä hullua vapautta! Eipä ainakaan tarvitse murehtia herkkien ja kalliiden materiaalien vuoksi.

Otan hullulla innolla vastaan kaikki ideat siitä, kuinka voisin "kasvattaa hometta" ihanan ällöttävästi Villan keittiön kaakeleiden raoista. Ikävä kyllä nukkekotiharrastajat keskimäärin ovat sen verran siistimpää väkeä, etten toistaiseksi ole törmännyt sopiviin vinkkeihin aiheesta. Kaikkia minun mahdollisesti nyt ja myöhemmin kehittämiäni ideoita saa vapaasti soveltaa ja kopioida, sillä sehän juuri on askartelun suola.

 Ensi päivityksessä otetaan todennäköisesti vaihtelun vuoksi pieni katsaus toisen (paljon söpöisemmän) nukkekotini sisuksiin ja selvitetään, keitä pörröisiä ihanuuksia siellä asuukaan. Siihen asti sienipilviä ja romantiikkaa kiittää, kuittaa ja muistuttaa tarkistamaan joditablettien tuoreuden ja riittävän määrän!