Löytöjä ja kädentaidottomuutta

Sienipilviä ja romantiikkaa palaa joulupaussilta Villa Dystopia -päivityksellä, jossa keskitytään erityisesti omatekoisiin pikku tunnelmanluojiin halvalla. Avaan ilolla jutun kertomalla ensiluokkaisesta kirpputorilöydöstäni, kahdenkymmenen sentin pussillisesta pieniä muovikukkia.

Maailma on hiljaa. Liikenne loppunut ja äänet vaienneet. Linnut eivät enää laula puutarhoissa eikä hiiltyneisiin omenapuihin puhkea kukkia. Villa Dystopia olohuoneessa muovikukat jatkavat kuitenkin iloista kukoistustaan samalla tavoin kuin kymmenen, kolmekymmentä ja viisikymmentäkin vuotta sitten. Ehkä ne muistavat vielä vanhan maailman elämää sykkivän väriloiston.

Osa kukista oli sen verran kärsineitä, että katsoin parhaaksi irroittaa ne varsista ja käyttää johonkin hyödylliseen: keksin kaksi ensiluokkaista kohdetta. Kiinnittämällä kukkia ja helmiä rautalankaan tein ihanaa ja mielettömän retroa koristeköynnöstä hinnalla ja vaivalla, joka vastaa lähinnä makaronien keittoa. Se pääsi somistamaan Villan lastenhuonetta.

Sängyn koristelusta innoittuneena keksin valmistaa kukista ja kakkukynttilänpitimistä jälkiruokakulhoja ( jalaksi olisi sopinut varmasti myös esimerkiksi "donitsimainen" helmi, mutta näiden värit sattuivat sopimaan yhteen). Pidinpaketilla on hintaa noin euro, joten yksi kulho (paketissa 12 pidintä) on n. kymmenen sentin hintainen ja ulkoasultaan ensiluokkaisen retro ja hauska.

Toinen edullinen ja varsin vinkeä, joskaan ei itse keksimäni astiaidea on lasipullon korkista irroitettavan muoviosan muuttaminen lautaseksi joko maalaamalla tai vaihtoehtoisesti esim. liimaamalla siihen koristeellista lautasliinaa. Jälki on toki hieman rouheaa, mutta itsetekemisen riemu ja runsaat koristelumahdollisuudet korvaavat paljon.

Joulun aikaan sain äidiltäni käyttöön pienenpienen virkkuukoukun, joka innosti hiukan toisenlaisiin projekteihin. Yllätyin, kun sen ja ompelulangan käyttö ei eronnutkaan merkittävästi isommista välineista. Melko lyhyessä ajassa sain askerrelluksi keltaisen (oikeasti napitettavan) retroliivin ja samanvärisen päiväpeiton, joka taitaa kyllä olla vauvan kokoa, mutta on siitä huolimatta löytänyt tiensä Villa Dystopian lastenhuoneeseen. Ehkä talon muinaiset asukkaat eivät hennoneet laittaa sitä syrjään, vaikka heidän lapsensa (tyttö, arvelisin) kasvoi suuremmaksi.

Viimeisenä tällä kertaa paljastan sen äärimmäisen tuhon, jota Villa Dystopian keittiö on aikojen saatossa kokenut. Kukaan tuskin tietää, onko nurkan kasvusto saanut alkunsa vesivahingosta, lahonneesta huonekalusta vai epäonnisesta asukkaasta, mutta se mikä on varmaa on, että se on veikeä, vihreä ja loistaa pimeässä! Sammalmätäs on valmistettu maalatusta superlonista, outoa hometta (tai toisenlaista sammalta, eipä noista tiedä) esittää Fantasiapeleistä ostettu putu, jolla pöytäroolipelaajat tekevät ruohoa figuuriensa alustoihin. Sienet ovat pimeässäloistavaa fimoa, joten öisin kun maailma on aivan hiljaa ja vetää hitaita, radioaktiivisia hengenvetoja, keittiötä valaisee sienten kelmeä hohde. Jos yöpalanhimo iskee, niitä tuskin kuitenkaan on järkevää syödä.

Sienipilviä ja romantiikkaa poistuu nyt takavasemmalle ja muistuttaa, että äärimmäisessä hädässä likaisen veden suodattaminen sammalen tai tiheän kankaan läpi on turvallisempaa kuin sen juominen suoraan. Seuraavalla kertaa kurkistetaan, mitä Kissankellokartanossa on meneillään.