Herra Anturainen voittaa pokerissa

Tänään kurkistetaan millaiset seuraukset levottoman nuorenherran äkillisellä rahansaannilla on, eli millaisia kalusteita Kissankellokartano pitää sisällään (ja kuinka osa niistä on tehty). Samalla saadaan hiukan sisäpiirin tietoja nuorenparin elämästä.

Hyllyt ja lautanen verkkokaupasta, matto kirja, auto ja elefantti äidiltä saatuja, papukaijat ja apina kirpputorilöytöjä, lasipöllö ja -siili Tallinnan tuomisia. Seepra valmistettu muovailumassasta, pöytä itse puulevystä maalaten, jalkana komea shakkinappula.

Voitettuaan mukavan summan rahaa kotikaupungin pokeriveikoilta herra Anturainen palaa kotiin huolettomassa, edesvastuuttomassa ja juovutusjuomilla marinoidussa mielentilassa, luovuttaa jalomielisesti voittonsa ilahtuneelle morsiamelleen ja paneutuu kerälle olohuoneen matolle päätään selvittämään. Ovela kissaneitonen huomaa tilaisuutensa tulleen ja livistää oitis kaupungille tekemään hulppeita hankintoja: kun on näin komea kartano, sopii kai kalustuksenkin olla koreaa. 

Herätessään seuraavana päivänä nuori tohtori ei viitsi kummemmin hämmästyä uusista kirjahyllyistä, vaan alkaa tyynen huonovointisena purkaa kaukomailta tuomiaan (tai kaukosatamien uhkapeliluolista voitettuja) erikoisuuksia hyllyihin. Kun hän suuntaa yläkertaan "aamiaisineen" aikomuksenaan ehdottaa morsiamelle perin synnillistä rasvaisen purtavan hankkimista hän kuitenkin mykistyy täysin.

Herra anturaisen hiiritohvelit on ommeltu omin pienin kätösin, "aamiaispullo" on sahattu juomansekoittimesta. Vaunut ovat äidiltäni, nukkekoti verkkokaupasta ostettu (puuvalmiina) astiakaappi. Nukkekodin ja karusellin syntyyn voin antaa perusteellisemman katsauksen myöhemmin.

"Kultaseni, tulisitko apuun? Kureuumani eivät suostu sulkeutumaan", kissamorsian huhuilee makuuhuoneesta. Herra Anturainen raapii päätään. "Toki, silkkiturkkini... Heti kun olet selittänyt minulle, mitä merkillistä rekvisiittaa ruokasali on pullollaan. Onko tämä jonkinlainen performanssi?" hän päivittelee ja kuulee morsiamensa kikattavan viereisessä huoneessa. " No mutta herraseni, et kai sinä väitä että minä olen jonkinlainen perfomaani?! Ei mitään sen tapaistakaan! Nämä ovat sen varalta, että pullasemme on tyttö." 

Hetken tohtori Anturaisen häntä heiluu mietteliäästi. Sitten hän saa suunsa auki. "Tyttö? Eivät pullat voi olla poikia tai tyttöjä, hassu. Pullat ovat..."

Yöpöytä, vaatekaappi, vuode ja tuoli ovat jotakin vanhaa settiä. Tyynyt ja patja on ommeltu itse, samoin simpukankuoren muotoon tikattu tuolinpehmuste. Valkoinen jakkara on syntynyt lankarullasta, kankaasta ja suuresta napista, pikkupöytä puolestaan korvakorusta ja shakkinappulasta.

"Sinähän sanoit olevasi tohtorismies!  Et kai vain ole narrannut minua? Tottahan sinä ymmärrät, että pullukkaiset pullavaiset kissanpentuset ovat poikia tai tyttöjä. Ja  minä niin toivoisin, että tämä olisi tyttö... Tuo nukkekoti oli niin soma, etten voinut olla ostamatta sitä. Kerrassaan ihana, eikö vain?!" tyttömäisesti hihittäen tuleva rouva Anturainen viskasi korsettinsa takaisin kaappiin. "Tästä lähtien olen ilman. Juorukellot puhukoon vapaasti, minä haluan sisustaa ja syödä pullaa vapaasti."

Kissankellokartanon tarina jatkuu ja irtaimistoa vilkaistaan myöhemmin lisää, ensi kerralla kuullaan kuitenkin Villa dystopian uusia kuulumisia. Jos jokin esine jäi kuvissa epäselväksi, mutta sen ulkoasu tai valmistus kiinnostaa, mainitse asiasta niin toimitan selventäviä kuvia myöhemmin. Nyt Sienipilviä ja romantiikkaa kuitenkin kiittää ja kuittaa ja muistuttaa, että ystävällinen hymy bussikuskille tekee ihmeitä!