Kurkistus Kissankellokartanoon

Seuraavaksi katsaus toiseen, hiukan perinteisempään, nukkekotiini. Kyseessä on jonkun aikanaan itse nikkaroima (melko mielenkiintoisilla väreillä maalaama) kaksikerroksinen talo, jonka alakerran huonekorkeus on vain yhdeksäntoista sentin luokkaa (eli melko tuntuvasti vähemmän kuin 1:12 mittakaavassa). Tämä on periaatteessa kuulunut minulle lapsesta asti, mutta sain kipinän sen kanssa askarteluun reilu vuosi sitten.

 Asukkaiksi olen löytänyt ihania Sylvanian families -silkkikissoja! Itse asiassa metsästin näitä nimenomaisia söpöläisiä lelukaipoista kuukausia. Mutta annetaanpa nyt ääni Kissankellokartanon tarinalle.

Levoton nuoriherra Anturainen palaa kotiinsa mukanaan muutakin kuin aiottu tohtorin pätevyys: sulhasensa kainalosta rapistunutta Kissankellokartanoa ihmettelee nuori morsian, joka kantaa mukanaan hurjaa salaisuutta. Maailmalla vietettyjen vuosien aikana Kissankellokartanosta on lähtenyt moni asia: antiikkihuonekalut on ulosmitattu vanhan isotäti Anturaisen epätoivoisiin yrityksiin rahoitaa rauhattoman sisarenpoikansa seikkailuja, palvelijat ovat kävelleet ulos yksi toisensa jälkeen houkuttelevampien palkkojen perässä ja viimeisenä maallisen vaelluksensa on päättänyt isotäti Anturainen itse. Hänen pehmoisten anturoidensa askeltaessa nyt sateenkaaren tuonpuoleisilla niityillä nuorenparin edesottamuksia vartioi enää tädin tuima muotokuva, jota paatunut velkojakaan ei tohtinut lunastaa omaa ruokasaliaan koristamaan.

Keittiön takaseinää on jo muutettu...

 Pörröistä korvaansa raapien nuori tohtori kulkee olohuoneesta keittiöön ja takaisin olohuoneeseen, kaiteensa menettäneitä portaita ruokasaliin, ruokasalista makuuhuoneeseen, jonka katosta roikkuu orpona kynttiläteline, takaisin ruokasaliin ja lopulta kylpyhuoneeseen, jonka rappaus loistaa keskeneräisyydellään ja pesunurkkauksen kaakelit odottavat yhä lattialla laittajaansa. "Näyttää siltä", herra Anturainen mutisee: "että meillä on täällä tekemistä. Onpa totisesti..."


"Mutta onhan meillä sentään vielä pullaa. Niin kauan kuin pullaa riittää, minä olen valmis panemaan tuulemaan!" ilmoittaa nuori morsian ja taputtaa vatsaansa. "Näin hienoa kotia en olekaan ennen päässyt laittamaan. Ja vielä pullaakin... Kyllä meidän kelpaa, muruseni", hän kujertaa vierasmaalaisella aksentillaan ja suikkaa suukon yllättyneen sulhasensa poskelle.

Ruokasali

Mannapuurorapattu kylpyhuone

 Kuten kuvista käy ilmi, talo vaatii vielä aikamoiset määrät laittoa. Vaatimattomilla taidoillani en ole keksinyt erityisen monia mahdollisia uudistuksia, mutta hiljaa hyvä tulee. Kylppärin takaseinä on lähmäisty mannaryyni-liimaseoksella ja maalattu, peseytymisnurkkauksen laatat on saatu remonttiliikkeen roskiin matkalla olevista ylijäämäpaloista. Keittiön takaseinä on koottu perunaleimatulla tapetilla ja kaihtimesta irroitetuilla puutikuilla.

Seuraavalla kerralla tehdään kurkistus siihen, kuinka pörröisen nuorenparin kotiutuminen lähtee sujumaan ja selvitetään samalla, millaisia luurankoja nuoren morsiamen kaapissa lymyileekään. Siihen asti Sienipilviä ja romantiikkaa toivottaa ihanaa alkutalvea ja muistuttaa, että sitä naapurin mummoa kannattaa tervehtiä!

Makuuhuone ja joulukoristeen rungosta tuunattu lamppu